Om

Individualistisk socialism är en tredje väg mellan egoism och socialism. Socialismen söker kollektivet i individen. Liberalismen söker individen i kollektivet. En ny ideologi bör ständigt och jämt befria individen från samhällets sociala konstruktioner. Ju mer individualistisk hen blir desto mer socialistisk blir hon. Egoism är kapitalistisk socialism. Socialism är socialistisk kapitalism. Individualistiska socialister bär frihetens solidariska låga. Min frihet skapas av att jag erkänner andra som mina jämlikar.

Presentation

Teknik

Den här bloggen skapades via leverantören bloggo.nu

Börja blogga!
Helt på svenska!
Börja blogga hos oss.
Skapa din blogg!

Nykyvirta on helppoa

Nykyhetki kasvattaa tasa-arvoisuutta. 

Ei kukaan voi elää nykyhetkeä ilman tasa-arvoista asennetta.

Kaikki näkevät sen, mitä on kaukana. Mutta suurin osa on sokea sille, mitä on lähellä. 

Tietojen portit, viisasten kivi ja pyhä kraali ovat muutamia taiteilijoiden ikivanhoja sanoja, jotka paketoivat mukavasti nykyhetkeä.

Egoismi, oma hyöty ja ahneus haluavat aina ulottua tulevaisuuteen. Toiminta, joka on oma tarkoitus sinänsä, elää välitöntä elämää. 

Tulevaisuudessa ei ole mitään. Mutta se on olemassa. 

Sigmund Freud väitti modernia rationalismia: 

Että on olemassa tieteellinen taivas, alitajunta. 

Freud oli itse yksin todistanut ja paljastanut, 

että taivas on olemassa.

Mutta jo vanha kreikkalainen Herakleitos sanoi, 

että luonto nauttii piileskelemisestä.  

Ateisti Freud oli uskovaisempi kun Jeesus. 

Hän käsitti uskonnon tieteenä.

– Valaise tietokantasi luonnollisella valolla!

Taivas jäi valitettavasti pelkän 

psykologian alueelle.  

”Nyt” ei ole olemassa, sanoi Einstein 1905. 

Sitten koko nykyaikainen maailma sanoi samaa. 

”Nyt” poistettiin tieteestä ja 

Einstein katui katkerasti. 

Tulevaisuus tuli todellisemmaksi kuin nykyhetki, kirjoitti Jean-Paul Sartre 1900-luvulla.

Hetkeä ei voi saavuttaa, sanoo tämän päivän asiantuntemus. On ikävää, että tiede varjostaa aurinkoa! Ja tutkii valoa kuun loisteessa. 

Vältä valheellista viisautta, kuin että hetki uhrataan tulevaisuuden takia, 

kirjoitti Jean-Jaques Rousseau 1700-luvulla.

Mikä on tapahtunut, on elettyä. Tulevaisuudesta meillä ei ole kokemuksia. Se on olematonta. Mitä näet, on se, mikä on tässä ja nyt. Koko ajan juuri silmiesi edessä. Etkä silti näe. Se on kummallista!       

Ihminen on ainoa eläin, joka elää sen, 

mitä se tulee olemaan.

Faust sanoi Lusiferille: 

– Jos minä sanon hetkelle: Voi, viivy! Sillä sinä olet kaunis! Pane minut silloin ketjuihin! Sinulla on siihen oikeus! Silloin haluan poistua valittamatta. Anna minun kirkonkellojeni kaikua. – Eiköhän ole vähän ylpeästi sanottu akateemikolta? ajatteli Lusiferi. Näin sanoi Goethe 1800-luvulla.

Emme elä hetkessä, koska se piinaa meitä. Pakenemme tulevaisuuteen. Jos hetki antaa iloa, valitamme sen haihtuvuutta. Pyrkimys ei ole koskaan nykyhetki. Aina se magneettinen tuleminen, tulevaisuuden tuleminen. Viehättävä varjo, mitä tavoittelemme toiveissa: Huomenna asiat tulevat paremmaksi. Kirjoitti Blaise Pacal 1600-luvulla.

Menetimme nykyhetken jo 1700-luvulla. Sanoo moderni miljöötutkija Sverker Sörlin.

On selvää, että emme voi ulottua hetkeen. Biologia on luonut meidät suuntautumaan tulevaisuuteen. Emme voi elää nykyhetkessä, sanoo lääketieteen professori Agnes Wold. – Se ei tietenkään ole neurologista itsensä pettämistä, professori sanoisi. 

– Enhän minä suinkaan ole tyhmä!

Tutkijat hylkäävät puolet aivoista. Selvän järjellisen ajattelutavan, jota olemme käyttäneet miljoona vuotta. Ja väittävät, että heillä on silti koko aivot käytettävissä. 

Shakespeare ei siis ole ymmärtänyt ihmistä. 

Väittää tuore teknologinen tiede.

Hetkessä irtaudun kummituksistani ja kun aamun valo yllättää yön, poistaa pimeän, alkavat aistit heräämään, hajoamaan hämärä, 

joka on sumuttanut selvän järjen.– William Shakespeare

0 kommentarer | Skriv en kommentar

Ykstoista akadeemista keksintöä ja myyttiä

1. Tottuus mennee välittää ja johtaa tekstistä. 

2. Dedyktiivinen ja analyyttinen ajattelu on vapa 

    valinta. Ei pakolinen seuraus vireästä lukemisesta.

3. Meän halveksunta heikkouvesta. 

4. Nykyhetkeä ei mene saavuttaa.  

5. Kokonaisuus on iänkaikkisesti menetetty. 

6. Akadeemikkerin sosiaalinen asema ei vaikuta 

    tutkimustuloksitten tulkinthaan.

7. On vain ymmärystä diskyrsitten eli konteks-

    titten kautta. Lukuklasiks niitä sanothaan 

    puntitten ja yksinkertasitten ihmisitten kesken. 

8. Usko ette korkeampi spesiaaliseerinki tuottaa enemän innovasjuunia. 

9. On olemassa neytraali tiede joka on riippumaton taitheesta.  

10. On olemassa luova ajattelu vapautettu moraalista.  

11. Ei ole olemassa yhteiskunnan puliittinen 

      ideolokiaa tietheen paradigman salhaisena agendana. 


0 kommentarer | Skriv en kommentar

Lordin palvelusta pitäisi välttää

Minun tekstitten kirjotusmetuuti on verrattavissa 

luononkansoitten eri jumalhoin. Samanlainen palvelu. 

Joko palvelee Lordia eli on oman sielunsa trenki. 

Kolmatta ei ole olemassa. Muuta kun aivon manalaisina, tyhjyytenä ja ittenpettämisenä. 

Ei saata olla toelista timensjuunia eletyn ja elättömän elämän välissä. Joko ette. Eletyn ja elättömän kielessä. 

Tietheentaije häätyy sen takia olla tunnustus. 

Muterni sekylääri yhteiskunta haluaa ette met vain tulema Lordin hovimestariks, sen tarjoilijat, juoksupojat ja kokit. 

Koulu vaatii ette met suurela vaivala ja vireälä treeninkilä opima palvelemhaan ja kunnioittamhaan tekstiä jokka vain on toelisuuen heijastuksia. 

Ette meistä tullee hyviä puukstaavin trenkiä.

Vaphaus, innovasjuuni ja luovuus on ette vapautua näistä kuvien palveluksista, toelisuuen jäljenöksistä. Koulun pyhitettyjä tekstiä elättömästä elämästä.  


0 kommentarer | Skriv en kommentar

Alussa oli eletty sana

Alussa ei ollu yhtään epäjumalaa.
Sana oli elämää.
 
Alussa oli sana ja meininki yks.
Kun met luima tekstiä Tietojen puusta
kielestä tuli kalhveen sanattomaa.
 
Alussa oli sana. Joka sana oli eletty.
Sitten tuli kuva mitä lapset riittaavat.
Viimiseks keksithiin kirjotetun sanan.
Ja elätöntä elämää luothiin.
 
Näin tuli eri käsityksiä.
Missä yks ei ymmärä toista. Taitheen peruskehä.

0 kommentarer | Skriv en kommentar

Idén om det goda

Lärda texter är en spade 
som begraver själen. 
 
Akademikern förlorar konsten 
och tappar idén om det goda,
blir till en ateist som tror på ingenting. 
 
Moralen överlåts till en social konstruktion.
 
Vi tappar nuflödet,
hängiven verksamhet minskar
civilsamhället försvagas, sjukdomar ökar,
samhället förlorar skaparkraft. 
 
Allt detta styrs och skapas av en fjantgen 
som kräver idoler. 
 
När själen utbildas till att mörda bokstäver
blir vi stränga ateister 
som inser att gudsögat är insikten att det inte finns gudsögon. 
Då utvecklas ett passionerat, dynamiskt och
nyskapande samhälle.

0 kommentarer | Skriv en kommentar

Äldre inlägg